Mimosaa ja asunnonhakua

 

Syksy tulee täälläkin. Kun muistelen viimetalvista jäätihkua ja pihatiellä ja jalkakäytävillä liukastelua kotosuomessa - mistä polvi on vieläkin turvoksissa - muutamien Amerikanvaahteran lehtien lakaisu etuteltan edestä käy ihan lomasta. 

Sitäpaitsi täällä on vielä lämmin. Aamulla vain +15 c mutta päivällä lämpö nousee vielä +25 c:een. Joka-aamuiset mimosat on muodostunut ihan tavaksi. No, kahden euron kuoharilla ei edes mitään pröystäilyä. 

Hankittiin brittikoijarilta mikroaaltouuni ja laatikosto sen alle. Ne mahtuivat mainiosti etutelttaan, meillä kun ei paljon huonekaluja ole, toisin kuin näillä briteillä täällä. Mietin ovatko he lähteneet näine tiikkikalusteineen aikoinaan kotoa vai hankkineet niitä täällä ollessaan. Melkoisia olohuoneita kuitenkin ovat kyhänneet ja kalustaneet. Toisaalta, 'talon' rakentaminen täällä ei näytä paljon vaativan, vastapäätä meitä asuva britti rakensi itselleen keittiön parissa päivässä, vaneerilevyistä. 

Ylellisyyttä! Mikro siis. Nyt voi lämmittää edellispäivän ruokia muutenkin kuin kattilassa hellalla tai kaasu-uunissa. Rakensimme myös käsienpesualtaan ulos, jonka - mikä tärkeintä - vedenpoisto on liitetty suoraan viemäriputkeen. Helpottaa huomattavasti vesihuoltoa vaunussa, kun ei tarvitse tyhjennellä harmaavesisäiliötä. Altaan saimme lainaksi viereiseltä suomalaiselta, joka oli saanut sen edelliseltä suomalaiselta.. täällä näyttää tavara kiertävän vaunulta toiselle, aina sen mukaan kuka tarvitsee mitäkin. Saimme myös jääkaapin, josta teimme etutelttaan juomakaapin. Tärkeä jatke sekin vaunun pienehkölle jääkaapille. 

Vaihdettiin vaunun paikka sotkuisempien ja pimentävien mäntyjen alta aurinkoiseen ylämäkeen. Ero leirintäalueen alaosan mäntymetsän ja yläosan vaahterikon välillä on monta astetta, valosta puhumattakan. Talvella tulee se lämpö vielä varmasti tarpeeseen. Jos talveksi joudumme tähän jäämään. Haussa on myös koko ajan ollut vuokratalo, ihan jo siksikin että kun marraskuun runsaat (näin olen kuullut) sateet alkavat, voisi olla mukavampi siinä vaiheessa päästä oikeasti neljän seinän sisälle. 

Asunnonvälittäjät ovat vain ihmeen kankeita vastailemaan englanninkielisiin kyselyihin sähköpostitse. Joitakin toimistoja olemme kiertäneet myös paikan päällä, ja viimein löysimme saksalaisen välittäjän joka lupasi yrittää etsiä meille taloa, maaseudulla tai ilman. Hän sanoi että kaikki ovat ottaneet nyt takapakkia koronan takia, ja kauppa sujuu huonosti. 

Yhtä kaikki, olemme tänään menossa katsomaan yhtä mahdollista asuntoehdokasta. 

Talvea kohden

Euroopan läpi ajaessa silmiinpistävintä on ollut ihmisten puuttuminen kaduilta ja liiketiloista, ravintoloista ja puistoista. Oli uskomatonta lähestyä Eiffel-tornia lähes ainoina ihmisinä me viisi, tyhjää Pont d'Iéna:n siltaa pitkin. Elämys suorastaan, vuoden ja parin takaisiin kokemuksiin verrattuna. Tulee jotenkin kummallisen epäoikeudenmukaisen etuoikeutettu olo; ihmiset eivät saa nyt matkustaa vaikka haluaisivat, ja silti me olemme täällä, ihailemassa Amsterdamin kanavia, pyöräilemässä Reinin vartta tai nauttimassa Le Havren merellisistä maisemista ja rantakahviloiden tunnelmasta. Kahvilat ja ravintolat näyttävät sinnikkäästi pitävän ovensa auki, olkoonkin vaikka vain yksi asiakas, niin kuin useassa tapauksessa näemme olevan. Muutaman kerran tulee tunne, että viisihenkinen perhe saapumassa syömään on yrittäjälle lottovoitto. 

Nautimme siis korona-ajan matkustamisesta täysin rinnoin. Toisaalta, nurjana puolena olemme huomanneet, että koronaa näytetään käyttävän myös tekosyynä palvelujen sulkemiseen. Mielestämme täysin perusteetta, kun esim. joku kulkuväylä tai portaikko on suljettu 'koronasyistä', ja ihmiset ahdetaan kulkemaan yhtä väylää pitkin. Se tuntuu suorastaan sotivan 'sosiaalisen etäisyyden' periaatetta vastaan. Myös ne harvat saunat joita olemme löytäneet ovat olleet suljettuja, vaikka samaan aikaan yleiset uima-altaat ja pesutilat ovat olleet auki. Tuntuu että perimmäinen tarkoitus on vain säästää siivoojan työssä. 

Pohjois-Espanjan läpi ajoimme suhteellisen ripeästi, tartuntaluvut mielessämme. Pidempiaikainen majoitus on nyt Andalusiassa, Mijaksen kaupungin caravan-alueella. Tämä oli hinta-laatusuhteeltaan paras. Kaikki on myös lähellä, kaupat ja apteekit kävelyetäisyydellä, mitä ei todellakaan ole voinut sanoa monessa leiripaikassa. Ainoa haittapuoli on kova meteli päätieltä ja viereiseltä kauppakeskuksen työmaalta. Nyt odotammekin kauppakeskuksen aukeamista kuin kuuta nousevaa, mikä pitäisi -  ellei se kuuluisa manjana vaikuta asioihin - tapahtua 13.10. Sitten katsomme, laskeeko meteli siedettävälle tasolle. Maaseudun rauhaan tottuneille liikennemelu ei ole ihan helppoa sulateltavaa, vaikka kaikki täällä vakuuttelevat että siitä tulee ajan kanssa pelkkää taustamelua. Tylsää täällä ei ainakaan ole ollut. Tämä vaikuttaa olevan hyvin eläväinen seurakunta; meitä vastapäätä mm. brittimiekkonen pitää etuteltassaan huonekaluvälitysfirmaa. Olemme myös nyt pari viikkoa seuranneet kuinka tavara vaihtaa omistajaa alueen jäteaseman kautta: ihmiset siivoavat vanhoja romuja teltoistaan ja vaunuistaan roskiksille ja toiset kantavat niitä tavaroita telttoihinsa ja vaunuihinsa. Vesku nimesi roskikset kierrätysparatiisiksi, eikä malttanut kauan pysyä itsekään sieltä pois. 

Täällä on (ainakin) kahdenlaisia ihmisiä: niitä joilla koti on tip top paviljonkeineen ja kukkaistutuksineen, ja ihmisiä joille riittää kunhan se vaunu nyt jotenkin pysyy suorassa.

Talveen varaudutaan täälläkin

Aamut alkavat 'viiletä', eilen oli enää +17 °c. Päivällä sentään + 25. Fannykin sanoi että on jo melkein kylmä. Äkkiä tähän tottui. Mutta olemme Malagan alapuolella, Afrikan voi melkein jo nähdä - kyllä tässä pitäisi talvi tarjeta. Joko tässä tai samoilla korkeuksilla muualla.

Matkan varrelta poimituista limeteistä saimme hyvät mojitot.